Syyskauden satoa

Pitkästä aikaa tällä asialla liikenteessä. Joulua on vietetty ja lahajt avattu, joten tässä vaiheessa ei ainakaan ole mitään estettä paljastaa mitä niistä paketeista ainakin löytyi. Tämän joulun teemana olivat sukat ja niitä löytyikin yhden sun toisen paketista.

Raitalankoja on kertynyt laatikoihin kiitettävästi (liikaa?), joten niille olen etsiskellyt sopivia malleja. Perussukkia en juurikaan ole tehnyt, mukavaa mallia on inspiroivampaa neuloa... Siskolleni olin ajatellut Jayvwalkereita, mutta tulin sitten lopulta tehneeksi alla olevat, joissa mallina Sock of Kindness, joka olikin tosi kiva, mallikerran oppi helposti ja se syntyi aika nopeasti ja mukavasti. Ensimmäinen pari ohuesta langasta oli muistaakseni tuskainen aikoinaan, sittemmin olen tykästynyt ohuempiin sukkalankoihin ja paksummat ovat tällä hetkellä lähes pannassa. Ja kiitos isoäitien, niistä tehtyjä sukkia meiltä löytyykin, joten itse olen sitten voinut keskittyä näihin ohuempiin tekeleisiin.

Malli: Sock of Kindness

Puikot: Knit Picks Harmonyt 3,5 mm

Lanka: Match Strumpf und Sportwolle

Äidilleni olin tekemässä alunperin aivan toisia sukkia, mutta niistä tuli sen verran pienet että asia sai jäädä hautumaan. Opalin lakoja hamstrasin muutama vuosi sitten ulkomailta, joten niitä löytyy runsain mitoin. Malliksi tulin ottaneeksi Tropicanan, mutta tämä ei ollut omaan makuuni, vaikka valmiina sukat ihan kivoilta näyttivätkin ja saajakin niistä piti. Malli oli hidas neuloa ja sisälsi runsaasti yhteenneulomista ja sitten taas silmukoiden lisäämistä, jotka eivät tässä tapauksessa olleet erityisen ihania. Mutta pingotettuina sukat näyttivät jo omaankin silmääni ihan näteiltä.

Malli: Tropinaca Magknitsista, en enää löytänyt netistä

Puikot: Addi minipyörä 2,5 mm

Lanka: Opal Crazy

Aiemmin syksyllä innostuin Ravelrystäkin, sieltä on erityisen mukava etsiä uusia malleja ja sillä tavalla myös Baroque-sukat eteen osuivat. hetken pohdin onko minusta tekijäksi, mutta tartuin sitten haasteeseen.  Mallia ei voi väittää helpoksi ja ohjettta piti seurata tarkasti, mutta lopputulos oli aika kiva. Valitsin hieman ohjetta paksumman langan, kun muutakaan yksiväristä ei sillä hetkellä sattunut kaapissa olemaan ja pienimmällä koolla tuli sopivat sukat. 

Malli: Baroque Knittystä

Lanka: Gjestakin Maija

Puikot: Knit Picksin Harmony 3,0 mm

Aiemmin olen tehtaillut lähipiiriin syntyville vauvoille töppösiä, mutta nyt kun "töppösperheisiin" syntyy jo toista kierrosta on pitänyt miettiä uutta mallia. Ensiki päädyin kokeilemaan Uhovan Gnun supervauva polvisukkaa, jota olikin oikein kiva ja nopsa tehdä ja vauvan äitikin kehui käytössä hyvin toimivaksi.

Malli: Supervauvan polvisukat

Lanka: Gjestalin Baby Ull

Puikot: Knit Picks Harmonyt 2,5 mm

Tein heti perään toisetkin, vain paksummasta langasta paksummilla puikoilla. Nämä sopivat meidän jo 1-vuotiaalle Vauvallekin, mahtunevat myös puolta nuoremmalle kummpipojallemmekin.

Malli: Supervauvan polvisukat

Lanka: Steinbach Wolle Strapaz

Pukot: Knit Picks Harmony 3,0 cm

Muutakin on puikoilla ollut jo jotakin valmistunutkin, niistä jatkossa lisää. Nyt pakkauspuuhiin, olemme lähdössä pohjoiseen lomailemaan huomenna!

Etanadynamiittia peliin

Lapiotöiden jälkeen kuopassa oli yksi melko iso irtokivi ja kaksi vielä suurempaa kiveä, jotka olivat vain osaksi kaivannon puolella. Näistä olisi päästävä eroon ennen muuraustöiden aloittamista. Joskus olin kuullut puhuttavan "etanadynamiitista", eli laastin kaltaisesta aineesta, joka laajenee ja laajetessaan halkaisee kiven. Sitä oli kokeiltava.

Rautakaupasta hain paketillisen etanadynamiittia, eli virallisemmin paisuntalaastia, ja konevuokraamosta piikkauskoneen reikien piikkaamista varten. Tuo kivi on muuten todella kovaa ainetta, pitää olla riittävän tehokas pora että saa reiät tehtyä kohtuudella. 

Sekoitin laastin ja kaadoin reikiin illalla. Tältä se näytti:

Seuraavana aamupäivänä kuopasta alkoi kuulua ritinää. Ei aikaakaan kun ensimmäinen kivi halkesi:


Parin päivän maaseutumatkan jälkeen kaikki kivet olivat haljenneet ja tuloksena oli kivetön kuoppa!

Sukkaa pukkaa, osa 3.

Sukkasatoa on edelleen korjattu täälläkin. Olen myös opetellut uusia asioita, kuten sukkien tekemistä pyöröpuikoilla. Hankittuani kesällä uusia puikkoja on sekin ollut mahdollista, aiemmin varastoista ei pitkiä pyöräpuikkoja löytynyt. Mutta nyt löytyy KnitPicksin ihanuuksia. Tosin miinusta siitä, ettei niihin ole olemassa vaihtopäitä pienemmässä koossa vaan 3,5 mm taitaa olla pienin. Harmi!

Ohjetta tutkailin Taijan tekeleet -blogista ja vaikka aluksi tuntuikin hassulta, niin tosin hyvinhän tuo lähti kulkemaan ja tulostakin syntyi aika vauhdikkaasti. Malli sopii raitalangalle ja oli siitä kiva neuloa, että sen oppi nopeasti.  Tiimalasikantapää oli myös uusi tuttavuus minulle, mutta sekin sujui ihan kivasti ja olin tyytyväinen tulokseen. Miinusta siitä, että yrityksestäni huolimatta raidat eivät osu kohdilleen. 

Malli: Jepyn polvekeraidalliset sukat

Lanka: Seitsemän veljestä Raita

Puikot: KnitPicks Harmony 3,5 mm ja pisin vaijeri

Malli: Perussukka Novitan ohjeen mukaan

Lanka: Seitsemän veljestä Raita

Puikot: 4 mm metalliset sukkapuikot

Ja lopuksi vielä tyrnejä! Näitä on nautittu vain sisäisesti, tyrnilankaa ei vielä taida olla olemassa?

Sukkaa pukkaa, osa 2.

Sukkasatoa on korjattu täällä edelleen. Ongelma on ollut lähinnä kuvaamisen hitaus, jotenkin on satanut aina kun olisi ollut sopiva hetki ikuistaa tekeleitä. Ja sitten on kestänyt siirtää kuvia kameralta koneelle, jotenkin siinä vaiheessa asia jää ainakin minulta roikkumaan.

Nämä kovan onnen Jaywalker-sukat on aloitettu alunperin 1,5 vuotta sitten ja aivan toisesta langasta.  Onnistuin nimittäin kaksi (2) kertaa aloittamaan  väärin ja jouduin kaksi kertaa purkamaan varren tehtyäni. Sitten jatkoin samalla ohjeella (kun viimein olin kunnolla lukenut ja ymmärtänyt sen sisällön) mutta vaihdoin lankaa. Se kudinpussi puolestaan hävisi jossain välillä koti - mökki, joten kaivoin esille kolmannen langan ja neljännellä yrityksellä sain myös valmiit sukat aikaiseksi: 

Malli: Jaywalker

Lanka: Opal Crazy

Puikot: Bambu 2,5 mm, Addin minipyörö 2,5 mm

Viime vuonna kävimme äitini kanssa Naisten Joulumessuilla, kuten usein aiemminkin. Sieltä mukaan tarttui Juulibug-lankaa, josta muotoutui Monkey-sukat. Mallineule oli oikein mieluinen, jäi helposti mieleen ja oli mukava neuloa. Langan loppumista vähän pelkäsin mutta riittihän se ainakin pieneen kokoon.

Malli: Monkey

Langa: Juulibug

Puikot: bambu 2,5 mm

Keväällä 2007 olin kokousmatkalla Innsbruckissa Itävallassa. Tieteellinen anti oli luonnollisesti reissun suurin ilo, mutta sattumalta osuin myös paikalliseen lankakauppaan, jossa oli alennusmyynti käynnissä. Sieltä ostin lankaa niin paljon kuin kehtasin (=arvelin saavani kotiin vietyä). Näistä langoista on tullut tehtyä mm. RPM-sukat.

Malli: RPM

Lanka: Opal Crazy

Puikot: Addin miniypörö 2,5 mm

Nämä saatuani valmiiksi keskeneräiset sukkaprojektini olivat hetken aikaa yhden käden sormilla laskettavissa. Mutta sitten taas karkasti mopo käsistä ja uusia piti saada puikoille. Kolmet. Aivan, ei mitään järkeä. Osatapa tehdä yksi työ kerrallaan!

Sukkaa pukkaa

Virallisesti sukkasatoa korjataan toisaalla, mutta on täälläkin sukkia tehty. Sukkasadon ilmoittautuminen meni ns. ohi, ensin se ei ollut alkanut ja sitten oli päättynyt. Toisaalta täällä ei kyllä tarvittu yhtään uutta sukankudinta, koska laskujeni mukaan 1.9. kesken oli seitsemän (7) paria sukkia/tossuja. Muutamat näistä vuosikertamallia jopa... 

Joten tällä viikolla olen tehnyt parhaani edistääkseni näitä keskeneräisiä. Kahdet olen saanut jo valmiiksikin, niistä toiset ovat jo esittelykunnossakin:

Malli: Punokset puikoille -kirjasta Virta -sukat (pienempi koko, lyhyellä varrella)

Lanka: Maija, vaaleanvihreä (Fashion Housen ystävänmyynnistä)

Puikot: KnitPicks Harmony 3,0 mm

Kuvassa esiintyvät myös ihan uudet sukkaplokit, joista saan kiittää Vasaraa! Aivan ihanat! Tällä hetkellä ne ovat vielä ihan alkuperäisessä asussaan, emme ole maalauspuuhiin ehtineet vielä, mutta olen kyllä koittanut kysellä Veljeä maalausmestariksi.

Hankin Punokset puikoille -kirjan keväällä, se on ensimmäinen ja ainoa neulealan kirjani tällä hetkellä ja olen tykännyt siitä. Kirjaa on kiva selailla inspiraatiota hakiessaan, muutamia malleja olen aikeissa toteuttaa jatkossa, mutta toistaiseksi kypsyttelen niitä vielä. Lisäksi iso plussa siitä, että erilaiset tekniikat on esitetty todella hyvin ja tarkasti, kirjan avulla olen oppinut mm- silmukoinnin salat. Tunnustan, etten aiemmin tiennyt mitä silmukointi edes tarkoittaa. Jossain ohjeessa törmäsin siihen jo aiemmin ja silloin koitin selvittää, mistä mahtaa olla kyse, mutta en saanut ainakaan netin avulla asiaa selville. Kehitin ihan oman tapani toimia sitten... No viime aikoina silmukointikin on sujunut :-)

Virta -sukat pääsivät puikoille heti, kun sain nuo KnitPicks -puikot. Tilasin ne jo aikoja sitten, mutta ilmeisesti tilaukseni ensin eksyi ja sitten juuttui kesälomiin. Joka tapauksessa puikot olivat odottamassa kuukausi takaperin kun palasimme kesälomareissulta. Vasara sai vastuullisen tehtävän noutaa paketti postista ja kyllä, ne ovat aivan ihanat!

Vauvantöppösiäkin on tehtailtu. Nämä lähtivät jo pieniä jalkoja lämmittämään:

Malli: Maddaleenan vauvantossut Ihan itse -sivuilta

Lanka: Novita Wool vaaleanpunainen ja luonnonvalkoinen

Puikot: Bambu 3,0 mm

Kesken ovat vielä Vasaran lahjasukat, joista toinen puuttuu, koska onnistuin 1,5 v. sitten katkaisemaan yhden 2,0 mm:n puikon ja en sitten osannut aloittaa sukkaa kärjestä 3 puikolla mutta en myöskään rynnännyt puikkokauppaan, vaan jätin sukat odottelemaan parempia aikoja... Vauvantöppöset ovat myös kesken, tosin yksi töppönen on viime vuosina ollut puikoilla koko ajan, ajoittain teen niitä urakalla kun vauvoja syntyy enemmän ja jos varastot täydentyvät niin sitten jätän tekeleen odottelemaan seuravaa innostusta. Lisäksi listalla on RPM -sukat Knittystä, pitsisukat ja muutamat muut.

Taidan nyt vielä vähän jatkaa näiden parissa, vaikka mieli tekisikin aloittaa jotkut uudet... Vaan ei auta, ainakin kolmet on näistä vielä saatava valmiiksi ennen uusien projektien aloittamista!

Kesämuistoja

Kesän aikana tuli tehtyä myös muutama kirpputorilöytö. Maalla ollessamme teimme eräänä sateisena päivänä retken Heinolaan ja kiersimme kaikki löytämämme kirpputorit läpi. Muutama väsäyshenkinen löytö tarttui matkaan:

Vyyhdinpuut, jotka ovatkin päässeet jo käyttöön!

Vasara hieman tuunasi näitä, käsillä oleva vyyhti kun meinasi solahtaa läpi mutta rautalangasta tehdyn nippelin avulla puut pysyivät oikeassa asennossa ja kerä syntyi vauhdilla!

Todellinen löytö oli rahi, joka tarttui matkaan 5 euron sopuhintaan. Se näytti aivan kamalalta, mutta meillä sattuu olemaan ennestään samanlainen, tosin hieman eri värinen, ja niinpä arvelimme että tämä hyvinkin saattaisi olla samaa sarjaa. Kankaan tiesimme kestävän 60 asteen vesipesua, joten arvelimme että tästä voisi tulla hyvä rahi!

Ällöttävän likainen päällinen vielä paikoillaan.

Päällinen irrotettiin, pestiin koneessa ja niitattiin takaisin. Ja hieno tuli! Yhtään tahraa ei jäänyt ja muutenkin näyttää kuin uudelta. Ja on samaa sarjaa kuin aiemmin hankkimamme - maksoi vain murto-osan siitä mitä uutena...

Ja lankaakin tuli tehtyä viimeksi. Tällä kertaa valkoista aiemmin hankituista villoista.

Noin 152 m 2-säikeistä ihanuutta!

Näitä itsekehrättyjä alkaa jo jonkin verran olla. Tästä valkoisesta olen vähän ajatellut huivia, mutta siihen sitä tarvittaisiin ainakin toinen mokoma lisää. Tuon kehrääminen oli kyllä hauskaa puuhaa, villa oli pehmoista ja aika helposti karstattavaa. Valitettavasti vain maaseutumatkailu vähenee syksyn pimetessä ja talvella tyrehtyy vallan. Josko sitä koittaisi seuraavalla reissulla rykäistä tuolle vähän kaveria, että voisi ennen ensi kevättä jotain siitä tehdäkin? 

Valkoinen unelma kaivonkannella - kaksi ihanuutta samassa kuvassa!

Kuoppa

Veli on jo pitkään puhunut, että pitäisi olla Muumitalon näköinen leikkimökki. Vauva ei ole vielä puhunut tästä eikä mistään muustakaan mitään, mutta voisin kuvitella, että hänellekin se kelpaisi. Sitten kun vielä joku murjaisi vitsin, että leikkimökissä pitäisi olla kellari, niin oli ryhdyttävä kaivamaan kuoppaa. 

Etukäteen oli tiedossa, ettei homma olisi ihan helppo, sillä leikkimökille valitun paikan vieressä oli kasvanut suuri koivu, jonka juuria olisi maassa luultavasti aivan riittämiin. Työ piti tehdä käsin, koska kaivinkoneen saaminen ahtaalle pihalle ei tullut kyseeseen. Kuoppa eteni hitaasti mutta varmasti ja tuli valmiiksi neljäntenä päivänä. Lapion lisäksi apuna oli kirves ja rautakanki, jotka olivat hyviä puiden juuria vastaan, ja piikkauskone, jolla oli kätevä pehmittää maata ennen lapioimista. 

Hammaskakkua olkaa hyvät!

Veli täytti vuosia aiemmin tänä vuonna ja keksi haluta Autot-elokuvan innoittamana Jasu Juntti -kakun. Aikataulu oli hieman tiukka ja epäuskokin iski, kuinka sitä nyt sellaisen osaisi edes tehdä? Värttinän sisko tiesi vinkata Pullahiiren luomuksia ihailemaan ja vaikka vähän kutkutti kokeilla onnea, niin sillä erää fantasiakakku jäi toteuttamatta.

Sen sijaan tuli maidoton taviskakku, jonka täytteeksi tehtiin marjamoussea siskon ohjeella.

Idea jäi kuitenkin itämään ja sittemmin on tuottanut kakunkin. Vasaran äiti järjesti juhlat ja teimme sinne hammaskakun, joka oli oikein onnistunut idea juhlakalun ja hänen kollegoidensa työnkuva huomioiden. Meillä kakuntekijöillä sen sijaan oli hieman enemmän ongelmia, kakku piti nimittäin kuljettaa juhlapaikalle ja lisäksi emme omanneet juurikaan kokemusta tällaisen kakun teosta. Onneksi blogistania tarjoaa loistavia vinkkejä myös kakkujen tekoon! Teimme kaksinkertaisen pohjan alkuperäisen ohjeen mukaan, hieman enemmän ohjeen mukaista täytettä ja päälle valmistimme vaahtokarkkimassaa Merjan ohjeella. Lidl:n ja Haribon vaahtokarkit käyttäytyivät hieman erilailla, ensinmaituista tehtyä massaa oli huomattavasti helpompi kaulita ja käsitellä.

Varokaa hammaspeikkoa!

Paljon villaa!

Ihanat villat kaivonkannella!

Päivitys on hieman viipynyt johtuen sellaisesta harmillisesta seikasta, että saimme kesän aikana otettuja kuvia käyttöömme vasta nyt. Näin voi käydä jos on lahopää eikä muista ottaa omaa kameraa mukaan! Kiitokset kuvaajalle avusta! 

Kesällä kävimme maalaistuulia haistelemassa. Haisi lampaalta! Mummo H. ystävällisesti selvitti, mistä villaa voisi saada ja niin sitten kurvasimme koko porukan voimin villaa noutamaan paikalliselta lampurilta. Muut ehtivät katsella vähän kanojakin, mutta itse pitäydyin villoissa. Ihania villoja koko aitta täynnä! Mukaan tarttui valkoista, mustaa ja ruskeaa villaa, katsotaan mitä näistä saan aikaiseksi. Ainakin niitä on kiva hypistellä. Nyt kyllä kelpaa harjoitella kehruuta!

Villat ja rukki ulkoilmassa.

Toinenkin rukki maalla olisi, ehkäpä joku kerta ehdin sitäkin vähän tutkailla. Useampi puola helpottaa kyllä hommaa, voi sitten kerrata suoraan rukin omilta puolilta. Viipsinpuita pyytelin Vasaralta aikani ja lopulta sellaiset myös sain. Ne kuitenkin majailevat maalla ja ovat harmillisesti jääneet kuvaamatta! Kovin kätevät ja pätevät ovat kyllä. vasara askarteli myös alla näkyvän telineen puolille, ihan valmis se ei vielä ole mutta toimi oikein loistavasti!

Vessapaperirullakin toimii kertaamisessa!

Maalla kuulemma olisi vyyhdinpuut ja niille olisikin käyttöä, silla kävimme myös Hartolan kirkolla Taitajien tuvalla. Siellä oli vastikään ollut värjäyskurssi ja nyt oli lankoja myytävänä. En voinut mitenkään vastustaa kiusausta, vaan tokihan lankaa piti ostaa, eikö? Nyt vaan pitäisi vyyhdit keriä. Edellisen kerran puuha päättyi sikäli onnettomasti että Vauva sai vyyhdin käsiinsä ja pyöritteli sen aivan solmuun, niin että Vasaralta kului nelisen tuntia sotkun selvittelyssä...

Lankaostokset narulla, tosin värisävy tässä vääristynyt eivät ole noin kirkkaita oikeasti.

Ja tässä vielä aiemmin esitelty vaaleanpunainen unelma!

Kesäväsäyksiä!

Olemme hieman reissanneet ja lisää sitä lajia on vielä tulossa. Mutta on jotain saatu väsäysrintamalla aikaiseksikin!

Viikko sitten tein kesäkasseja viemisiksi, niistä tuli mielestäni ihan kivoja:

Kassit omppupuussa, omenoitakin näkyy!

Reissussa on kuitenkin tullut myös vähän neulottua. Muutamat keskeneräiset projektit ovat hieman edistyneet ja uuttakin on aloitettu:

Saucy -sukka tekeillä.

Mallina Saucy, kiva malli ja etenkin mukava reissussa koska mallikerran oppii nopeasti ulkoa. Mutta lanka ei ihastuta. Jos langan nimi on Neon, ei varmaankaan ole ihme, että se on levoton. Toisenkin kerän tätä olen aikoinaan ostanut, mutta se hävisi viime kesänä. En todella tiedä minne, harmillista oli se että mukana katosi myös sukantekele ja bambupuikot. Ja käsityöpussini, jonka alunperin olin tehnyt vuosia sitten ja joka oli aluksi tallilla harjapussina. Harmillista!

Tämä toppi sen sijaan vielä odottelee inspiraatiota: 

Plääh -tunnelmaa työpöydällä.

Mämmäm ja keskeneräisiä töitä

On vähän lomailtu. Ja väsätty. Lomaväsäilyistä tarkempia tietoja myöhemmin, kunhan saamme kuvia aikaiseksi. Väsäystä on harjoitettu myös maanpinnan alapuolella, Vasara on viettänyt nyt pari päivää kaivuuhommissa ja me muutkin olemme osallistuneet ainakin vähäsen. Tiedossa jotakin jännittävää siis!

Vauva on oppinut kiljumaan ja juttelee myös mämmän-juttujaan. Ämmäm! Mämmäm!

Tallinnan ostos puikoilla.

Käsitöitäkin on tehty. Tai ainakin yritetty tehdä. Tästä mytystä tule ehkä Revontuli-huivi Ullasta. Ongelmia riittää. Ensiksi tein jossain vaiheessa virheen ja huomasin sen paljon myöhemmin. Pohdin purkamista, mutta sitten totesin että se poikisi vain lisää ongelmia. Joita tosin olikin jo nurkan takana odottamassa. Aasilaiset puikkoni hajosivat. Huivitekele jäi tuolille odottelemaan ensiapua. Vauva ryömi paikalle. Veli pelasti mytyn tuholaisen kynsistä. Ja siellä se nyt odottelee edelleen samalla tuolilla... Oppimista ei taida tapahtua?

Sukkapuoli.

Tässä taas sukantekele, josta ei todellakaan ole tulossa paria ensimmäiselle. Kaikki tietävät, että raitalankaa ei voi ottaa kerästä miten päin tahansa, vaan molempia sukkia varten samalla tavalla (tässä tapauksessa siis kerän sisästä, ei ulkoa). Toiset silti yrittävät keksiä pyörän uudelleen. Jep, se on keksitty jo. Mutta en sitten kuitenkaan purkanut. Tosin nyt tämä on sitten ollut tekeillä jo kauan... Mallina Sweet Pea Knittystä. Lanka Step, jota yritin aiemmin muuntaa Jaywalkereiksi erittäin huonolla menestyksellä. En todella onnistunut muussa kuin ohjeen virheellisessä tulkitsemisessa. Mutta se on toinen tarina se...

Perinteinen sukkamalli Crazy -langasta ei taida tehdä oikeutta kummallekaan.

Ja tässä toinen sukkapuoli. Perinteinen pitsimalli, jota on kiva tehdä. Ja tekisinkin, mutta onnistuin unohtamaan toisen sukan kyläillessämme. Ja en ole vielä päässyt sukkaani noutamaan. Joten tämäkin projekti odottelee parempia aikoja.

Mutta suurin murheenkryyni on Peek-a-Boob -imetystoppi Bamboo -langasta. Se on aika lähellä valmistumista, mutta olen onnistunut tekemään tässäkin työssä jonkin virheen, jonka huomasin vasta liian myöhään. Ja nyt en ole jaksanut selvittää, missä vaiheessa virhe on tullut tehtyä (ts. kuinka paljon pitää purkaa...). Joten työ odottelee. Tällä menolla se ei kyllä tule käyttöön koskaan, Suomen suvi on tunnetusti kylmä mutta tuskin kesätoppia syksylläkään tarvitsee... Ärsyttävää! Ehkä pitäisikin ottaa tämä työ mukaan, kun lähdemme huomenissa vähän mökkeilemään.

Mutta sitä ennen pitäisi saada tuliaiset valmiiksi (aloitin nämä toista kuukautta sitten vaan en saanut valmiiksi...). Tulossa on lisää kesäkasseja!

Vaaleanpunainen unelma

Viimeksi maalla käydessämme piti tietenkin päästä taas kehräämään! Tuskastuneena huonoihin villoihin päätin kokeilla huovutusvillan kehräämistä. Karstattua villalevyä kun löytyy varastoistani kilokaupalla mitä erilaisemmissa väreissä. Karstaaminen sujuikin huomattavasti nopeammin kuin edellisellä kerralla. Velikin ihasteli pehmoisia lepereitäni ja kokeili karstaamista itsekin. Tosin siinä hötäkässä karstani saivat myös kyytiä ja ikuisia muistoja. Ei, karstoja ei ole tehty sitä varten että niitä hakattaisiin rautakaiteisiin.

Vaaleanpunaisia pehmoisia lepereitä.

Säiden salliessa ulkonakin on kiva kehrätä, hyttyset vain vähän kiusasivat.

Mummo H. oli aiemmin löytänyt vanhat karstatkin ja nyt ennätin niitäkin vähän ihmetellä. Vasara vähän putsaili pahimpia pois, liekö vanhaa villaa tai muuta töhnää niihin jäänyt. Ruosteiset olivat myös, mutta putsaushommiin likaiset ja huonot villat sopivat oikein hyvin. Niinpä vähän karstasin niitä ja heti lähti paljon ruostetta pois! Vähän lisää karstausta ja nuohan ovat kuin uudet. Tosin toinen vaatii vähän kunnostusta, kädensijan kohdalla vähän repsottaa kuten kuvastakin ehkä erottaa.

Perintökarstat ja kaivonkansi.

Sain aikaiseksi kerän vaaleanpunaista lankaa, josta ajattelin päähinettä Vauvalle. Lankaa vain ei oikein taida olla kerrattavaksi asti, joten pitänee koittaa kutoa kertaamattomasta. En tiedä kuinka se toimii, mutta blogistaniassa surffaillessani on syntynyt sellainen käsitys, että niinkin voisi tehdä. Nyt tämäkin idea saa jäädä hautumaan, koska pitäisi ensin saada vähän näitä UFOja pois nurkista pyörimästä...

Hoitopöytä

Yläkerran kylpyhuoneessa oli sopiva nurkka, johon ajattelimme sijoittaa Vauvalle hoitopöydän. Ongelmana oli, että kantikas pöytä estäisi vieressä olevan suihkun käytön. Tämä ongelma ratkaistiin luonnollisesti tekemällä itse sopiva.

Pöydän kannen ja hyllyn materiaalina käytin 60 cm leveää mäntyliimapuuta. Lisäksi tarvittiin jalat ja lista kiertämään pöydän kantta ja pitämään patjan paikoillaan. Patja on vaahtomuovia ja sen ympärille on kääritty muovitettu frotee estämään vesivahingot. Molemmat on hankittu Etolasta. Pöytä kannattaa mitoittaa siten, että työskentelykorkeus on sopiva vaipanvaihtoa ajatellen. Omamme on noin 90 cm korkea, mikä minulle 175-senttisenä on oikein sopiva.

Koska hoitopöytä on kylpyhuoneessa, jonka lattia on kaatojen vuoksi vino, halusin tehdä jaloista säädettävät. Aluksi ajattelin käyttäväni lyhimpiä mahdollisia putkijalkoja, jotka jatkuisivat puisina jalkoina, mutta putkijalat alkoivatkin tuntua rautakaupassa kalliilta. Ostinkin pelkästään lattiaa vasten tulevan tassuosuuden ja siihen sopivan mutterin. Porasin jalkoihin mutterin kokoiset reiät, ja kiinnitin puutikkujen ja liiman avulla mutterit jalkoihin. Lopputuloksena varsin edullinen säädettävä jalka.

Vauva väsää - töppösiä?

Vauva on ansiokkaasti osallistunut väsäämiseen. Tallinnan tuliaislankaa kerimme yhdessä Vasaran kanssa tässä iltana eräänä, mutta olosuhteiden pakosta projekti jäi vähän kesken. Pahaa aavistamattomana jätin sekä vyyhdin jämän että Vauvan lattialle ja kas, hetken kuluttua meillä oli sotkuinen lankakasa ja iloinen Vauva!

Vauvan näkemys lankakerän kerimisestä (tosin tässä vaiheessa osin jo setvittynä)

Lankaa on täälläkin kaapit ja muutkin paikat (lue: työhuoneen sohva, lattia, pöydät) täynnä, mutta ainahan sitä voi hankkia lisää. Jos vaikka sattuu tarvitsemaan. Ja ainahan tarvitaan ainakin vauvan töppösiä, etenkin jos lähipiiriin kuuluu useita lapsentekoiässä olevia. Novitan Woolia olen töppösiin lähinnä käyttänyt, nyt siitä sattui löytymään uusia kivoja värejä, joita ostin varastoon odottamaan. Suurin ongelma lienee se, että 3 mm:n puikkoni ovat kiinni toisaalla...

Vauvan tossuja olen tehnyt viime vuosina aika paljon ja moneen suuntaan niitä on täältä läheteltykin. Olen käyttänyt Maddaleenan neulekoulun töppösmallia, tosi nätit ja suloiset töppöset! Ja oikein hyvät myös käytössä, Vauvallakin oli sellaiset, nyttemmin ne tosin ovat jääneet pieniksi.

Töppösvarastoa

Mainittakoon vielä, että Vasaralta kului neljättä tuntia lankasotkun selvittämiseen... Vauvalta 15 minuuttia sen tekemiseen. 

Lip lap lip kla kla Clapotis

Clapotis-ohjeeseen törmäsin sattumalta pari vuotta sitten ja tietenkin sellainen piti saada. Tuohon aikaan neuleohjeiden lukeminen oli vielä aika haastavaa ja hieman epäilytti miten onnistun, mutta hyvin sujui eikä edes ollut vaikeaa! Ensimmäisestä tuli kesähuivi itselleni Evita-langasta. Huivi on kolonnut mukana myös muilla mailla vierahilla ja kotimaassakin useammassa kohteessa.

Clapotis toimii myös hyvin peittona!

Sitten myöhemmin tein saman Noro Kureyonista ja tämä on ehdottomasti lempihuivini, kovassa käytössä talvisaikaan. Äidilleni tein punaisen huivin lahjaksi ja sittemmin on valmistunut myös toinen lahjaksi. Lisääkin saattaa olla tulossa, pidän tuosta mallista kovasti ja sitä on hauska tehdä. Lisäksi Clapotis on hauska nimi!

Oma Noro-Clapotikseni ja äidilleni tehty lahjahuivi pingottumassa Grenoblessa syksyllä 2006.

Unikkoa sen olla pitää!

Helsingin Työväenopistossa oli ainakin muutama vuosi sitten hauska tilkkutyökurssi Sekaisin Marista -nimellä. Aiheena siis mikäpä muukaan kuin Marimekko. Itsekin osallistuin kurssille, mutta oma Marimekko-työni, jonka olemme Vasaran kanssa yhdessä suunnitelleet, on vielä keskeneräinen, vaikka sen pitikin valmistua viimeistään ennen Vauvan syntymää. Tein sitä kyllä loppusyksystä vähän eteen päin. Joka tapauksessa ko. tilkkutyökurssilla pääsimme penkomaan Unikko-kankaiden jämäpaloja Marimekon tehtaanmyymälässä ja näistä aarteista olen nyt innostunut tekemään kesäkasseja itselleni ja muille. Malli on tilkkutyökurssilta vuosien takaa, joskus ideat vaativat useamman vuoden marinoinnin ennen tuloksen syntymistä...

Oma kesäveskani maalaismaisemassa.

Fifi siellä, Fifi täällä

Ranskassa asuessamme oli aikaa neuloa ja siellä alkoi myös pitsihuivi-innostus, Fifi-huivien muodossa. Fifi on ensimmäinen pitsihuivini ja ohje oli aloittelevalle pitsineulojalle helppo. Innostuin Fifeistä vallan ja teinkin niitä sitten useampia peräjälkeen. Itselleni valmistui häähuiviksi Fifi III Ranskasta hankitusta ohuesta mohairlangasta. Paksuilla haloilla tikuteltuun ensimmäiseen Fifiin (Kauhavan Kangasaitan Milla-mohairlankaa) verrattuna urakka oli melkoinen, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Kiitokseksi avusta hääjärjestelyissä tein Fifit lahjaksi anopeille ja kaasolleni. Valitettavasti näistä ei ole kuvia olemassa, mutta omani on ikuistettu. Olen käyttänyt sitä usein myöhemminkin, kiva huivi!

No onko se nyt suorassa?

Pölyt pois rukista

Maalla on vanha navetta, johon on säilötty kaikkea mahdollista. Sieltä löytyi myös rukki, tai oikeastaan kaksi. Ne ovat Vasaran mummon ja hänen äitinsä peruja. Mummon rukissa on vielä langatkin jäljellä kun sen otin esille. 

Joten siis kehräämään! Taitoa kävimme yhdessä Vauvan kanssa opettelemassa Tuusulassa aiemmin tänä vuonna, siellä oli oikein hyvä Kansalaisopiston kehruukurssi, suosittelen sitä muillekin. Sain hieman lankaakin aikaiseksi, vaikka Vauva ei täysin ymmärtänytkään kurssin ideaa (vauva nukkuu, äiti kehrää) ja kehräsimme siis yhteistyössäkin.  Muutaman pienen vyyhdin sain aikaiseksi kurssilla kuitenkin.

Kurssin jälkeen piti tietenkin ostaa karstat. Päädyin tilaamaan Loüetin karstat Villa Laurilasta. Olen niitä käyttänyt jonkin verran ja toistaiseksi olen ihan tyytyväinen. Villaakin voisi hankkia, kertaalleen asiaa selvittelin, mutta silloin saimme vain tilattua lihaa. Pääsiäispöydässä lampaanviulu oli tietenkin herkullisempaa kuin ne lampaanvillat, mutta kehruupuuhissa villalla on tiettyjä etuja...

Karstaamassa saunalla, Vauva nukkuu liinassa.

Vaan tuumasta toimeen! Juhannuksen työleirini löytyi rukin äärestä. Pölyt pyyhittyäni ja hieman rukkia rasvailtuani eikun tuumasta toimeen. Käytettävissä olevien villojen laatu ei ollut kaksista mutta kyllä niistä lankaa sai aikaiseksi. Hyvin vinkkejä tarjosi Vasaran mummo, jolla on kehräämisestä vuosien kokemus. Rukki toimi kuin unelma, eikä vihoitellut yhtään vaikka kuulemani mukaan nämä vanhat rukit voivat joskus olla kiukkuisiakin. Vaan ei tämä yksilö, ei! 

Perintörukki poseeraa tuvassa.

Jatkossa pitäisi siis vain saada puhtaampia ja parempia villoja ja harjoitukset voivat jatkua!

Juhannusviikonlopun lankasaalis!