Joten siis kehräämään! Taitoa kävimme yhdessä Vauvan kanssa opettelemassa Tuusulassa aiemmin tänä vuonna, siellä oli oikein hyvä Kansalaisopiston kehruukurssi, suosittelen sitä muillekin. Sain hieman lankaakin aikaiseksi, vaikka Vauva ei täysin ymmärtänytkään kurssin ideaa (vauva nukkuu, äiti kehrää) ja kehräsimme siis yhteistyössäkin. Muutaman pienen vyyhdin sain aikaiseksi kurssilla kuitenkin.
Kurssin jälkeen piti tietenkin ostaa karstat. Päädyin tilaamaan Loüetin karstat Villa Laurilasta. Olen niitä käyttänyt jonkin verran ja toistaiseksi olen ihan tyytyväinen. Villaakin voisi hankkia, kertaalleen asiaa selvittelin, mutta silloin saimme vain tilattua lihaa. Pääsiäispöydässä lampaanviulu oli tietenkin herkullisempaa kuin ne lampaanvillat, mutta kehruupuuhissa villalla on tiettyjä etuja...
Karstaamassa saunalla, Vauva nukkuu liinassa.
Vaan tuumasta toimeen! Juhannuksen työleirini löytyi rukin äärestä. Pölyt pyyhittyäni ja hieman rukkia rasvailtuani eikun tuumasta toimeen. Käytettävissä olevien villojen laatu ei ollut kaksista mutta kyllä niistä lankaa sai aikaiseksi. Hyvin vinkkejä tarjosi Vasaran mummo, jolla on kehräämisestä vuosien kokemus. Rukki toimi kuin unelma, eikä vihoitellut yhtään vaikka kuulemani mukaan nämä vanhat rukit voivat joskus olla kiukkuisiakin. Vaan ei tämä yksilö, ei!
Perintörukki poseeraa tuvassa.
Jatkossa pitäisi siis vain saada puhtaampia ja parempia villoja ja harjoitukset voivat jatkua!
Juhannusviikonlopun lankasaalis!
1 kommentti:
Ihan ku mun mummun rukki.
Lähetä kommentti