torstai 19. kesäkuuta 2008

Pölyt pois rukista


Maalla on vanha navetta, johon on säilötty kaikkea mahdollista. Sieltä löytyi myös rukki, tai oikeastaan kaksi. Ne ovat Vasaran mummon ja hänen äitinsä peruja. Mummon rukissa on vielä langatkin jäljellä kun sen otin esille. 

Joten siis kehräämään! Taitoa kävimme yhdessä Vauvan kanssa opettelemassa Tuusulassa aiemmin tänä vuonna, siellä oli oikein hyvä Kansalaisopiston kehruukurssi, suosittelen sitä muillekin. Sain hieman lankaakin aikaiseksi, vaikka Vauva ei täysin ymmärtänytkään kurssin ideaa (vauva nukkuu, äiti kehrää) ja kehräsimme siis yhteistyössäkin.  Muutaman pienen vyyhdin sain aikaiseksi kurssilla kuitenkin.

Kurssin jälkeen piti tietenkin ostaa karstat. Päädyin tilaamaan Loüetin karstat Villa Laurilasta. Olen niitä käyttänyt jonkin verran ja toistaiseksi olen ihan tyytyväinen. Villaakin voisi hankkia, kertaalleen asiaa selvittelin, mutta silloin saimme vain tilattua lihaa. Pääsiäispöydässä lampaanviulu oli tietenkin herkullisempaa kuin ne lampaanvillat, mutta kehruupuuhissa villalla on tiettyjä etuja...

Karstaamassa saunalla, Vauva nukkuu liinassa.

Vaan tuumasta toimeen! Juhannuksen työleirini löytyi rukin äärestä. Pölyt pyyhittyäni ja hieman rukkia rasvailtuani eikun tuumasta toimeen. Käytettävissä olevien villojen laatu ei ollut kaksista mutta kyllä niistä lankaa sai aikaiseksi. Hyvin vinkkejä tarjosi Vasaran mummo, jolla on kehräämisestä vuosien kokemus. Rukki toimi kuin unelma, eikä vihoitellut yhtään vaikka kuulemani mukaan nämä vanhat rukit voivat joskus olla kiukkuisiakin. Vaan ei tämä yksilö, ei! 

Perintörukki poseeraa tuvassa.

Jatkossa pitäisi siis vain saada puhtaampia ja parempia villoja ja harjoitukset voivat jatkua!

Juhannusviikonlopun lankasaalis!

Neulontahistoriaa


Neulomisen alkeet tlui opittua jo joskus vuonna nolla, omalta äidiltäni. myös mummini neuloi sukkia ja mummuni puolestaan oli varsinainen taituri. Hän tikutteli satoja pareja ihania kirjoneulesukkia ja -tumppuja, joita varmastikin löytyy sukumme jäseniltä vieläkin runsaasti. Hän myös maalasi ja harrasti kirjontaa, itsellänikin on todella kaunis mummun kirjoma pöytäliina. Sellaisen olemme kaikki lapsenlapset saaneet lahjaksi. Valitettavasti mummu sairastui ja kuoli ennen kuin itse koin oman heräämiseni käsitöissä ja mummun vinkkejä en koskaan tullut kysyneeksi.

Koulussa tein käsitöitä mielelläni ja hyvälläkin menestyksellä. Innostus on sittemmin ollut enemmänkin kausittaista, kunnes syksyllä 2006 neulekärpänen puraisi pahemmn kerran. Asuimme uolloin syksyn ajan Rankassa, Grenoblessa, ja kotiäitinä aikaa löytyi myös neulomiseen. Tilkkutöitä ja satunnaisia ompelutöitä on valmistunut jo aiemminkin. 








Kuvassa Grenoblen näkymää linnoituksesta kuvattuna.

Nykyään inspiraation lähteenä ovat tietenkin blogistanian sadat blogit ja ihana Ulla



Veet väsäävät blogia

Kaikilla itseään kunnioittavilla ihmisillä näyttää olevan blogi. Ainakin jos he harrastavat jotakin käsillä tehtävää toimintoa. Päätimme asiaa pitkään harkittuamme liittyä joukkoon. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi jatkossa, nyt Vauva sai aikaiseksi sinappia joten off I go!