Väsäysprojektit eivät tässä taloudessa aina (useinkaan...) tapahdu kovinkaan vikkelästi. Yleensä niitä suunnitellaan kauan ja hartaasti ja toteutetaan kaksi kertaa kauemmin ja hartaammin. Sukkaplokit ovat hyvä esimerkki tästä.
Pingottamisen jalous on allekirjoittaneelle valjennut vasta blogistaniaan tutustuttuani. Aiemmin en moisesta tiennyt mitään, selkeästi valitettavasti. Pingottaminenhan muuttaa koko neuleen luonteen suorastaan. Huiveissa sen huomaa parhaiten, mutta kyllä se sukillekin eduksi on. Joten tarvittiin siis sukkaplokit.
Vasaralla kesti aikansa, ennen kuin tuo pääsi jyvälle mitä piti tehdä, saatikka sitten että projektia lähdettiin toteuttamaan. Kaavatkin (vanhaa villasukkaa apuna käyttäen, toimi hyvin!) tehtiin varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Itse vanerin leikkaus sujui joutuisasti, mutta sitten tulikin taas piiitkä suvantovaihe. Plokeja näes tarvittiin ahkerassa käytössä, joten eihän niitä ehtinyt maalaamaan tai lakkaamaan. Käsittelemättömälle vanerille eivät kyllä märät villasukat olleet eduksi, mutta mitäs pienestä vääntymisestä.
Lopulta sitten saatiin maalitkin esille ja Veli pensselöikin hetken malllikkaasti, tosin vähän tarvittiin äidin apua tässä hommassa. Ja sitten koristelupuoli: Veli painoi kätensä, Vauva tarjosi jalkansa. Ja saunasuojaa lakaksi päälle. Ja kyllä tuli kivat, toimivat hyvin ja mukava niitä on katsellakin!
Naisen kokoa oleva sukkaplokki, n. 39.
Tämä taas on miehen kavioon soveltuva, n. kokoa 43.
Näillä kelpaa sukkiaan viimeistellä!
1 kommentti:
hienot tuli yhteistyöllä!
Lähetä kommentti