Kesäväsäyksiä!

Olemme hieman reissanneet ja lisää sitä lajia on vielä tulossa. Mutta on jotain saatu väsäysrintamalla aikaiseksikin!

Viikko sitten tein kesäkasseja viemisiksi, niistä tuli mielestäni ihan kivoja:

Kassit omppupuussa, omenoitakin näkyy!

Reissussa on kuitenkin tullut myös vähän neulottua. Muutamat keskeneräiset projektit ovat hieman edistyneet ja uuttakin on aloitettu:

Saucy -sukka tekeillä.

Mallina Saucy, kiva malli ja etenkin mukava reissussa koska mallikerran oppii nopeasti ulkoa. Mutta lanka ei ihastuta. Jos langan nimi on Neon, ei varmaankaan ole ihme, että se on levoton. Toisenkin kerän tätä olen aikoinaan ostanut, mutta se hävisi viime kesänä. En todella tiedä minne, harmillista oli se että mukana katosi myös sukantekele ja bambupuikot. Ja käsityöpussini, jonka alunperin olin tehnyt vuosia sitten ja joka oli aluksi tallilla harjapussina. Harmillista!

Tämä toppi sen sijaan vielä odottelee inspiraatiota: 

Plääh -tunnelmaa työpöydällä.

Mämmäm ja keskeneräisiä töitä

On vähän lomailtu. Ja väsätty. Lomaväsäilyistä tarkempia tietoja myöhemmin, kunhan saamme kuvia aikaiseksi. Väsäystä on harjoitettu myös maanpinnan alapuolella, Vasara on viettänyt nyt pari päivää kaivuuhommissa ja me muutkin olemme osallistuneet ainakin vähäsen. Tiedossa jotakin jännittävää siis!

Vauva on oppinut kiljumaan ja juttelee myös mämmän-juttujaan. Ämmäm! Mämmäm!

Tallinnan ostos puikoilla.

Käsitöitäkin on tehty. Tai ainakin yritetty tehdä. Tästä mytystä tule ehkä Revontuli-huivi Ullasta. Ongelmia riittää. Ensiksi tein jossain vaiheessa virheen ja huomasin sen paljon myöhemmin. Pohdin purkamista, mutta sitten totesin että se poikisi vain lisää ongelmia. Joita tosin olikin jo nurkan takana odottamassa. Aasilaiset puikkoni hajosivat. Huivitekele jäi tuolille odottelemaan ensiapua. Vauva ryömi paikalle. Veli pelasti mytyn tuholaisen kynsistä. Ja siellä se nyt odottelee edelleen samalla tuolilla... Oppimista ei taida tapahtua?

Sukkapuoli.

Tässä taas sukantekele, josta ei todellakaan ole tulossa paria ensimmäiselle. Kaikki tietävät, että raitalankaa ei voi ottaa kerästä miten päin tahansa, vaan molempia sukkia varten samalla tavalla (tässä tapauksessa siis kerän sisästä, ei ulkoa). Toiset silti yrittävät keksiä pyörän uudelleen. Jep, se on keksitty jo. Mutta en sitten kuitenkaan purkanut. Tosin nyt tämä on sitten ollut tekeillä jo kauan... Mallina Sweet Pea Knittystä. Lanka Step, jota yritin aiemmin muuntaa Jaywalkereiksi erittäin huonolla menestyksellä. En todella onnistunut muussa kuin ohjeen virheellisessä tulkitsemisessa. Mutta se on toinen tarina se...

Perinteinen sukkamalli Crazy -langasta ei taida tehdä oikeutta kummallekaan.

Ja tässä toinen sukkapuoli. Perinteinen pitsimalli, jota on kiva tehdä. Ja tekisinkin, mutta onnistuin unohtamaan toisen sukan kyläillessämme. Ja en ole vielä päässyt sukkaani noutamaan. Joten tämäkin projekti odottelee parempia aikoja.

Mutta suurin murheenkryyni on Peek-a-Boob -imetystoppi Bamboo -langasta. Se on aika lähellä valmistumista, mutta olen onnistunut tekemään tässäkin työssä jonkin virheen, jonka huomasin vasta liian myöhään. Ja nyt en ole jaksanut selvittää, missä vaiheessa virhe on tullut tehtyä (ts. kuinka paljon pitää purkaa...). Joten työ odottelee. Tällä menolla se ei kyllä tule käyttöön koskaan, Suomen suvi on tunnetusti kylmä mutta tuskin kesätoppia syksylläkään tarvitsee... Ärsyttävää! Ehkä pitäisikin ottaa tämä työ mukaan, kun lähdemme huomenissa vähän mökkeilemään.

Mutta sitä ennen pitäisi saada tuliaiset valmiiksi (aloitin nämä toista kuukautta sitten vaan en saanut valmiiksi...). Tulossa on lisää kesäkasseja!

Vaaleanpunainen unelma

Viimeksi maalla käydessämme piti tietenkin päästä taas kehräämään! Tuskastuneena huonoihin villoihin päätin kokeilla huovutusvillan kehräämistä. Karstattua villalevyä kun löytyy varastoistani kilokaupalla mitä erilaisemmissa väreissä. Karstaaminen sujuikin huomattavasti nopeammin kuin edellisellä kerralla. Velikin ihasteli pehmoisia lepereitäni ja kokeili karstaamista itsekin. Tosin siinä hötäkässä karstani saivat myös kyytiä ja ikuisia muistoja. Ei, karstoja ei ole tehty sitä varten että niitä hakattaisiin rautakaiteisiin.

Vaaleanpunaisia pehmoisia lepereitä.

Säiden salliessa ulkonakin on kiva kehrätä, hyttyset vain vähän kiusasivat.

Mummo H. oli aiemmin löytänyt vanhat karstatkin ja nyt ennätin niitäkin vähän ihmetellä. Vasara vähän putsaili pahimpia pois, liekö vanhaa villaa tai muuta töhnää niihin jäänyt. Ruosteiset olivat myös, mutta putsaushommiin likaiset ja huonot villat sopivat oikein hyvin. Niinpä vähän karstasin niitä ja heti lähti paljon ruostetta pois! Vähän lisää karstausta ja nuohan ovat kuin uudet. Tosin toinen vaatii vähän kunnostusta, kädensijan kohdalla vähän repsottaa kuten kuvastakin ehkä erottaa.

Perintökarstat ja kaivonkansi.

Sain aikaiseksi kerän vaaleanpunaista lankaa, josta ajattelin päähinettä Vauvalle. Lankaa vain ei oikein taida olla kerrattavaksi asti, joten pitänee koittaa kutoa kertaamattomasta. En tiedä kuinka se toimii, mutta blogistaniassa surffaillessani on syntynyt sellainen käsitys, että niinkin voisi tehdä. Nyt tämäkin idea saa jäädä hautumaan, koska pitäisi ensin saada vähän näitä UFOja pois nurkista pyörimästä...

Hoitopöytä

Yläkerran kylpyhuoneessa oli sopiva nurkka, johon ajattelimme sijoittaa Vauvalle hoitopöydän. Ongelmana oli, että kantikas pöytä estäisi vieressä olevan suihkun käytön. Tämä ongelma ratkaistiin luonnollisesti tekemällä itse sopiva.

Pöydän kannen ja hyllyn materiaalina käytin 60 cm leveää mäntyliimapuuta. Lisäksi tarvittiin jalat ja lista kiertämään pöydän kantta ja pitämään patjan paikoillaan. Patja on vaahtomuovia ja sen ympärille on kääritty muovitettu frotee estämään vesivahingot. Molemmat on hankittu Etolasta. Pöytä kannattaa mitoittaa siten, että työskentelykorkeus on sopiva vaipanvaihtoa ajatellen. Omamme on noin 90 cm korkea, mikä minulle 175-senttisenä on oikein sopiva.

Koska hoitopöytä on kylpyhuoneessa, jonka lattia on kaatojen vuoksi vino, halusin tehdä jaloista säädettävät. Aluksi ajattelin käyttäväni lyhimpiä mahdollisia putkijalkoja, jotka jatkuisivat puisina jalkoina, mutta putkijalat alkoivatkin tuntua rautakaupassa kalliilta. Ostinkin pelkästään lattiaa vasten tulevan tassuosuuden ja siihen sopivan mutterin. Porasin jalkoihin mutterin kokoiset reiät, ja kiinnitin puutikkujen ja liiman avulla mutterit jalkoihin. Lopputuloksena varsin edullinen säädettävä jalka.

Vauva väsää - töppösiä?

Vauva on ansiokkaasti osallistunut väsäämiseen. Tallinnan tuliaislankaa kerimme yhdessä Vasaran kanssa tässä iltana eräänä, mutta olosuhteiden pakosta projekti jäi vähän kesken. Pahaa aavistamattomana jätin sekä vyyhdin jämän että Vauvan lattialle ja kas, hetken kuluttua meillä oli sotkuinen lankakasa ja iloinen Vauva!

Vauvan näkemys lankakerän kerimisestä (tosin tässä vaiheessa osin jo setvittynä)

Lankaa on täälläkin kaapit ja muutkin paikat (lue: työhuoneen sohva, lattia, pöydät) täynnä, mutta ainahan sitä voi hankkia lisää. Jos vaikka sattuu tarvitsemaan. Ja ainahan tarvitaan ainakin vauvan töppösiä, etenkin jos lähipiiriin kuuluu useita lapsentekoiässä olevia. Novitan Woolia olen töppösiin lähinnä käyttänyt, nyt siitä sattui löytymään uusia kivoja värejä, joita ostin varastoon odottamaan. Suurin ongelma lienee se, että 3 mm:n puikkoni ovat kiinni toisaalla...

Vauvan tossuja olen tehnyt viime vuosina aika paljon ja moneen suuntaan niitä on täältä läheteltykin. Olen käyttänyt Maddaleenan neulekoulun töppösmallia, tosi nätit ja suloiset töppöset! Ja oikein hyvät myös käytössä, Vauvallakin oli sellaiset, nyttemmin ne tosin ovat jääneet pieniksi.

Töppösvarastoa

Mainittakoon vielä, että Vasaralta kului neljättä tuntia lankasotkun selvittämiseen... Vauvalta 15 minuuttia sen tekemiseen. 

Lip lap lip kla kla Clapotis

Clapotis-ohjeeseen törmäsin sattumalta pari vuotta sitten ja tietenkin sellainen piti saada. Tuohon aikaan neuleohjeiden lukeminen oli vielä aika haastavaa ja hieman epäilytti miten onnistun, mutta hyvin sujui eikä edes ollut vaikeaa! Ensimmäisestä tuli kesähuivi itselleni Evita-langasta. Huivi on kolonnut mukana myös muilla mailla vierahilla ja kotimaassakin useammassa kohteessa.

Clapotis toimii myös hyvin peittona!

Sitten myöhemmin tein saman Noro Kureyonista ja tämä on ehdottomasti lempihuivini, kovassa käytössä talvisaikaan. Äidilleni tein punaisen huivin lahjaksi ja sittemmin on valmistunut myös toinen lahjaksi. Lisääkin saattaa olla tulossa, pidän tuosta mallista kovasti ja sitä on hauska tehdä. Lisäksi Clapotis on hauska nimi!

Oma Noro-Clapotikseni ja äidilleni tehty lahjahuivi pingottumassa Grenoblessa syksyllä 2006.

Unikkoa sen olla pitää!

Helsingin Työväenopistossa oli ainakin muutama vuosi sitten hauska tilkkutyökurssi Sekaisin Marista -nimellä. Aiheena siis mikäpä muukaan kuin Marimekko. Itsekin osallistuin kurssille, mutta oma Marimekko-työni, jonka olemme Vasaran kanssa yhdessä suunnitelleet, on vielä keskeneräinen, vaikka sen pitikin valmistua viimeistään ennen Vauvan syntymää. Tein sitä kyllä loppusyksystä vähän eteen päin. Joka tapauksessa ko. tilkkutyökurssilla pääsimme penkomaan Unikko-kankaiden jämäpaloja Marimekon tehtaanmyymälässä ja näistä aarteista olen nyt innostunut tekemään kesäkasseja itselleni ja muille. Malli on tilkkutyökurssilta vuosien takaa, joskus ideat vaativat useamman vuoden marinoinnin ennen tuloksen syntymistä...

Oma kesäveskani maalaismaisemassa.

Fifi siellä, Fifi täällä

Ranskassa asuessamme oli aikaa neuloa ja siellä alkoi myös pitsihuivi-innostus, Fifi-huivien muodossa. Fifi on ensimmäinen pitsihuivini ja ohje oli aloittelevalle pitsineulojalle helppo. Innostuin Fifeistä vallan ja teinkin niitä sitten useampia peräjälkeen. Itselleni valmistui häähuiviksi Fifi III Ranskasta hankitusta ohuesta mohairlangasta. Paksuilla haloilla tikuteltuun ensimmäiseen Fifiin (Kauhavan Kangasaitan Milla-mohairlankaa) verrattuna urakka oli melkoinen, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Kiitokseksi avusta hääjärjestelyissä tein Fifit lahjaksi anopeille ja kaasolleni. Valitettavasti näistä ei ole kuvia olemassa, mutta omani on ikuistettu. Olen käyttänyt sitä usein myöhemminkin, kiva huivi!

No onko se nyt suorassa?